Onko pakko osata sanoa EI?!

Osa meistä on luonnostaan kilttejä, joskus jopa sinisilmäisiä. Laiminlyömme itseämme auttaaksemme muita. Kieltäytyminen pelottaa. Koen kuuluvani tähän ihmistyyppiin.

Milloin kiltteyteen tulisi vetää raja? Erittäin vaikea kysymys, eikö?

Toisinaan kilttinä olo on todella stressaavaa henkisesti. Se repii sinua sisältä, mutta et halua kertoa siitä,sillä se on noloa. On noloa kieltäytyä. Tämä ihmistyyppi on helppo kohde hyötyjälle. Kun muiden auttaminen kuormittaa sinua henkisesti, on aika tutkiskella sen merkitystä elämääsi enemmän.

Jos mnä autan häntä, hänkin varmasti auttaa minua, kun apua tarvitsen? Onko tosiaan näin?

Kieltäytymisen taito on meille välttämätön saavuttaaksemme omat tavoitteemme elämässä. Elämä kantaa ja opettaa. Vuosien saatossa olen joutunut harjoittelemaan itsekyyttä ja tuntenut siitä huonoa omatuntoa. Olen ottanut marttyyrin roolin väsyessäni ainaiseen avuliaisuuteeni. Nyt olen oppinut arvostamaan itseäni ja unelmiani enemmän, silti unohtamatta muita. Tunnistan lähipiiristäni ne oikeat, hyvät ihmiset ympärilläni, karsin ne jotka vain ”syövät” omaa energiaani.

Vinkkejä miten sanot EI:
  • Harjoittele, aloita pienistä
  • Ole suora, mutta hienovarainen
  • Älä pidä mitään tai ketään itsestään selvyytenä, älä myöskään itse ole sellainen
  • Tarvittaessa kirkasta omat arvosi


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *